Uskon, että tämä aika jättää jälkeensä pysyvän jäljen. Minuun – ja sinuunkin. Joko alat tunnistaa, millaista jälkeä Korona sinuun on istuttamassa?
Korona on pakottanut meidät jokaisen jollakin muotoa laskemaan kierroksiamme, asettumaan enemmän itsemme ja arvojemme äärelle. Irti ulkomaailman pyörteestä. Jollekin tämä aika on vapauttava ja todellinen mahdollisuus nousta kukoistukseen omana itsenään ennen muuta itselleen, ilman ympäristön velvoitteen painetta olla sosiaalinen ja osallistuva. Käsillä oleva aika näyttäytyy mahdollisuutena, nostaen intuitiiviset, herkät, itsestään käsin ohjautuvat ihmiset kuin lootuskukat veden pinnalle. Koen, että tämä aika on heidän. Jotenkin oikeutetusti. Tämä aika on luovuuden ja läsnäolon.
Uskon vakaasti, että tämän korona-ajan siemenenä ihminen parhaimmillaan saa vankemman yhteyden omiin tarpeisiinsa ja tunteisiinsa, uskaltaen olla näkyvä niiden kanssa erityisesti itselleen. Itsemyötätunto, empatia itseä ja omaa rajallisuuttaan kohtaan tulee olemaan enemmän osa meitä. Olemme tässä ajassa saaneet pakotetusti harjoitella kierrosten laskemista niin mielessä kuin kehossa. Olemmeko tämän jälkeen valmiit säntäämään takaisin oravanpyörämme ulkokehille peläten keskipakovoimaa? Haluan uskoa, että monen tahtotila on valita itseä vähemmän kuormittava arjen aikataulu ja tapa toteuttaa omaa elämää, kunnioittava suhde luontoon olemalla enemmän osa sitä. Uskon myös, että saatuaan kokemuksen oman itsensä ja olonsa hyväksi tehdyistä valinnoista metsäretken ja lähimmäisten kanssa vietetyn ajan, itsensä äärelle asettumisen, kiireettömyyden muodossa, melko moni meistä ammentaa näistä voimavaroja jaksamiseensa koronan jälkeenkin.
Koronan jälkeen emme anna ulkomaailman enää huijata itseämme. Koska kuulemme itsemme – meillä on nyt kokemus.
